Luin tässä eräänä päivänä lehteä, missä oli juttu naapurimaan Viron asukkaiden "lempinimistä". Hörähtelin muutaman kerran, mutta enpä siihen oikeastaan hirveästi kiinnittänyt huomiota. Luin sitten taas eräänä toisena päivänä lehteä, missä oli päätoimittajan oli kirjoittama anteeksipyyntökolumni tästä lempinimihässäkän aiheuttamasta mielipahasta. Päätoimittajan mukaan nyt pitää keskustella tästä tragediasta toimituksessa ja "tarkistaa prosesseja" tai jotain muuta yhtä älyvapaata höpötystä. Lisäksi Julkisen sanan neuvosto(liitto) oli huomauttanut tästä jutusta. Hyvää päivää vaan. Tällä kertaa en tajunnut tämän jutun aiheuttavan paheksuntaa ja paheksunkin omaa huolimattomuuttani. Paheksuntatutkani on ruosteessa.

Varmaan minulta puuttuu aivoista joku osa tai olen muuten vain pösilö, mutta tämä paheksunta kaikenlaisista ihmejutuista paheksuttaa. Eikö nyt ole muuta tekemistä kuin lähetellä sähköposteja ja soitella toimituksiin, kun paheksuttaa niin perkeleesti, ettei nahoissaan pysy? Hankkikaa vaikka kotieläin tai joku harrastus tai vaikka elämä. Jotenkin tuli taas mieleen Teemu Bergmanin haastattelu Arto Nybergin onmeilläkaikillaniinkivaa "talk showssa".

Olin parkkeerannut itseni telkun ääreen hyvissä ajoin, koska odotettavissa saattoi olla yksi TV-historian paheksuttavimmista haastatteluista ja setti oli jopa paheksuttavampaa kuin olin kuvitellut. Se kottarainen, joka haukkui kaikki ihmiset omassa osuudessaan, uhkaili poistua studiosta, jos kuulee vielä yhdenkin vitun. Paheksun kovasti kottaraisen käytöstä. Ei se kyllä lähtenyt, oli varmaan niin häkeltynyt. Siitä haastattelusta puuttui kliimaksi, että Bergman olisi haistattanut paskat Nybergille tyhmistä kysymyksistä ja olisi poistunut studiosta kesken kaiken.

Kiitos ja kumarrus Bergmanille, paheksunnan määrä oli vaikuttava seuraavana päivänä. Monella kotisohvalla oli varmasti sunnuntaisaunan jälkeinen punoitus lisääntynyt merkittävästi ja linjat laulaneet. 

Paheksun tässä vielä, että Antti Rinteen pekonipastan ohje on julkaistu. Ei ihme, että Rinteen kasvot ovat aivan punaiset ja olemus muutenkin sellainen jotenkin henkeä ahdistava. Suonet ovat varmasti tukossa ja pahasti.

Löysin lehtikorista kirjan nimeltä Liha - Kaikki lihasta laitumelta lautaselle. Voin sanoa, ettei ollut oma lehtikori. Kirjassa on 510 sivua eli raamatun verran ilosanomaa lihansyönnistä ja liharuokareseptejä. Hirveätä jorinaa tuotantoeläinten hyvinvoinnista, kun ei ne nyt oikeasti hyvin voi.

"Kasvatusolosuhteiden on oltava sellaiset, että eläimen on hyvä olla ja sen luontaiset tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon", että tällaista. Ehkä avainsana on "mahdollisimman" eli kun ei ole mahdollista, mitäpä tuosta, kohdellaan niitä sitten mahdollisimman huonosti. Ai niin, mutta Suomessahan lihantuotanto on niin itkettävän kaunista kuin kirjan poseerauskuvat eläimistä. Pahoilla muilla mailla on ongelmia. Suomessa kaikilla on kivaa, emännät ja isännät halailevat nautojansa auringon laskiessa, vihreillä pelloilla. Tämä kirjahan vituttaa ihan yhtä paljon kuin maitopurkin kyljissä liukumäkeä laskevat reppuselkäiset lehmät.

Masentava uutinen on, että suomalaiset syövät lihaa ihan tuhottomasti. Joku Lihatiedotus kommentoi tätä käsiään yhteen hieroen. Siis onko meillä Lihatiedotuskin olemassa? Voi veljet, paras paikka maailmassa olla töissä esim. jonkun ase/tupakka/ihmiskauppa yms. firman lisäksi. Ottaa pannuun kaikki "ravitsemustieteilijät" ja fitnesspellet muovirasioineen, jotka aina toitottavat, että kyllä proteiinia pitää lihasta saada. Punainen liha tuntuu olevan pannassa "ravitsemustieteilijöiden" listalla, mutta kyllä nyt kanaa saa mättää ja ainakin kalaa PITÄÄ syödä, muuten kuolee, välittömästi. Ja on se niin kiva, kun siitä lintuparasta halutaan syödä vaan reidet ja siivet, Suomen kansa vielä mielellään hunajamarinoituna. Eipä mittään, laitetaan reidet kasvamaan niin helvetin isoiksi, etteivät broilerit pystyssä tahdo pysyä.

Asiasta kukkaruukkuun, kävelin kadulla sen bulimikkojen suosikkipaikan ohi (syö niin paljon kuin jaksat) ja siellä on kuulkaas siipibaari. Ei nyt voi olla todellista. Paras lopettaa nyt, vitutukseen voi kuolla.

Eilen siis vääntäydyin ostamaan jatkojohdon. Näin vaalien alla on niin riemastuttavaa kävellä kaupungilla, kun saa ihastella kansanedustajaehdokkaiden ja puolueiden mainoksia. Pitkänsillan kohdalla olin jo aivan valmis oksentamaan, mutta en sitten kehdannut.

"Ettei ketään jätettäisi", siis mitä. Mitenhän tämä ehdokas aikoo kaikki poimia kyytiinsä? Vaikka ehdokkaalla itsellään olisi maailmoja syleilevä ajatus rakastaa ja auttaa kaikkia, se ajatus kaikkoaa aivan varmasti hyvin nopeasti ensimmäisen äänestyksen hetkellä. Eduskunnassa hoidetaan Suomen etua ja katsos pösilö, kun meillä on tämä kestävyysvaje tässä hoidettavana. Ja sehän tarkoittaa, että juustohöylällä vedetään kaikilta pois ja ne joilla oli jo vähän, tippuvat kyydistä. Ja siellähän olikin jo joukko tippuneita odottamassa, mutta mitä väliä.

"Sanansa mittainen" ukko, en tiedä, mitä tässä käytetään mittatikkuna. En äänestä. "Tolkun ihminen", ei mitään tolkkua. En äänestä. Ja jotain pitäisi äänestää... On se vaan niin, että kun jotkut rohkeat aikoinaan saivat aikaan sen, että naiset voivat äänestää, niin pakkohan se on. Mutta yksittäisellä kansanedustajalla ei oikeastaan ole merkitystä, vaan puolue kai pitäisi taas näistä huonoista ja vähemmän huonoista valita ensin. Sitten joku nuori ja nainen. Kalapuikkoviiksiäijät sun muut 100 vuotta eduskunnassa istuneet muumiot eivät ääntäni saa. Joku muu ne kuitenkin sinne äänestää. En tajua ollenkaan, että miksi vitussa valitetaan, että mikään ei muutu ja ne samat kansanedustajat valitaan vuosi toisensa jälkeen.

Tuntuu, että television vaalitenttejä katsoessakin sappi nousee kurkkuun. Päätin, etten katso. Haluan pysyä jotenkuten järjissäni. Toimittajat kyselevät niin fiksuja ja poliitikot vastaavat vielä fiksummin, ettei kukaan vaan ymmärrä, että mistä tässä nyt oikein turistaan. Näyttää sitä paitsi siltä, että kun näitä toimittajia siirtyy politiikan pariin, niin Kokoomus tuntuu vetävän puoleensa. Että se siitä puolueettomuudesta.  Poliisien puolueet tuntuvat olevan Persut ja Kokoomus. Hohhoijaa. Joku Persuaktiivi sanoi muuten uutisten haastattelussa tästä Kreikka älämölöstä, ettei se ole niin tärkeää kuin tämä susiongelma Suomessa. Mistä näitä pellejä oikein saadaan kameran eteen?

Sitä paitsi Kuukausiliitteen artikkelin mukaan ei Suomessa demokratia kovin hyvin toteudu, kun vertaillaan kuinka paljon ääniä puolueet ovat saaneet vaaleissa ja kuinka paljon ovat olleet hallitusvastuussa. Otti aivoon tämäkin. Vissiin menen itkien äänestyskoppiin ja raapustan numeron lappuun. Kun ei voi olla menemättäkään.

Viimeinen lomapäivä ja aamulenkin jälkeen makaan sohvalla aivan veto poissa. Miten tämä kunto on näin vitun huono? Varmaan juoksen itseni kohta hengiltä. Päivääni sulostutti juuri hirmuviksun ekonomistin kommentti. Siis eihän köyhille voi antaa rahaa, kun ne tuhlaavat ne heti. Just. Oikeasti tällaisia aivopieruja joku kehtaa ääneen sanoa. Tai no, tässä tapauksessa ekonomisti kun ajattelee näin, niin eipä siinä kai ole minkäänlaista paskasuodatinta välissä.

Kai se nyt on selvää, ettei köyhyys aiheuta valtaisaa tarvetta tuhlata rahaa, kun sitä on. Jos mummolleni antaisi satatonnisen käteen, niin voin vannoa, ettei varmasti lähde kartsalle tuhlaamaan sitä. Ja mummi on köyhä eläkeläinen. Jos antaa saman satatonnisen jollekin rikkaalle/köyhälle bailaajalle, niin eiköhän se katoa aika nopeasti "kaikkeen kivaan". Että olisko niinkö arvon ekonomisti luonnekysymys eikä sosioekonominen asema? 

Ajattelin pitää taas tänään äläostamitään-päivän, kuten useimpina päivinä, mutta ekonomistin innoittamana lähden ostamaan jatkojohdon eli tuhlaamaan rahaa ja pitämään Suomen taloutta nousussa. En aio kuitenkaan ripustautua siihen, vaikka näin vaalien alla tekisi kovasti mieli. Käytän sen muuhun tarpeelliseen.

Jatkojohto olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten, mutta ei tällainen lahopää muista kaikkea. Viimeksi ostin kolme paria sukkia nimeltä mainitsemattomasta halpaliikkeestä, vaikka jatkojohto piti ostaa. Heräteostoksen tuoman hyvänolontunteen aiheuttama muistikatkos varmaan. Liikkeen nimeä en sano, etteivät vain vahingossakaan päätä sponsoroida minua.

Ajattelin laittaa sukista kuvat, kun sellainenhan on tapana laifstailplokeissa, mutta en jaksa. Ne ovat hienot mustat bambusukat, halpaliikkeiden sukkalaarien aatelia, joten kyllä ne chanelkorkkareiden puutteessa olisivat kelvanneet. Ovat kyllä miesten kokoa, naisten laarissa oli huonot valikoimat. Saa nähdä, ovatko liian isot. Maanantaina korkkaan ensimmäisen parin, että sitä odotellessa.